Pääsykokeet. Ah, mikä ihana paikka näyttää, että osaan. Tai sitten ei.
Hain tänä
keväänä uudestaan Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan kirkkomusiikkia, kun viime
keväänä jäin harmittavasti ensimmäiselle varasijalle roikkumaan. Pääsykokeet
ovat kahden viikon päästä, valintakoekutsu tuli tällä viikolla mukanaan
omaksumistehtävä pianolle ja ryhmätilanteen kuoronuotit – ja nyt jännittää.
Paljon enemmän kuin viime vuonna ja syy on selvä.
Olen
menossa kesällä naimisiin ja pääsykokeet vaikuttavat siihen, mihin muutamme
yhdessä asumaan sekä myös tietysti siihen miltä oma tulevaisuuteni näyttää työn
osalta. Vaihtoehtoja on kolme, joista kaksi on huonoja, mutta pakollisia, jos
en ole tarpeeksi hyvä, mutten myöskään tarpeeksi huono.
Joten
paineita on.
Olen
rukoillut asian puolesta, kovasti, päivä päivältä vain enemmän, kun epätoivo ja
etukäteen luovuttamisen tunne vain voimistuvat kokoajan. Mutta silti olo ei ole
helpottanut. Tiedän syyn ja se satuttaa: en luota Jumalaan. En uskalla ottaa
pyhän huolettomuuden asennetta ja antaa tätä Hänen käsiinsä, ”koska nyt on niin
isoista asioista kyse”.
Mutta
huomattu on, etten selviä tästä yksin.
Kuuntelin
tällä viikolla Youtubea ja kiitos uuden automaattisen toiston tekemiseni
taustalla kappaleet vaihtuivat valitsemastani muihin ja yhtäkkiä huomasin
keskittyväni uuden laulun sanoihin:
”If we’re
gonna pray about it there’s no use in worrying. If we’re gonna worry about it why are we praying? Just
leave it in the hands of the Father, leave it in the hands of the Healer, leave
it in the hands of Jesus – and walk away!”
Näitä arkielämän
pieniä johdatuksia.
Joten
jännittää, ja saa ja pitää jännittää, kunhan muistaisi: ”Ennen kuin olin elänyt
päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun
suunnitelmasi, Jumala.” Ps. 139: 16b-17a
Istun
pianon ääreen, alan soittamaan omaksumiskappaletta läpi – ja kuinka ollakaan,
se sujuu! Soitan uudestaan, pysähdyn treenaamaan vaikeita paikkoja, soitan
taas. Sitten lopetan, kävelen pois katsomaan telkkaria. Olo on hyvä, luottavainen – tästä tulee vielä jotain.
-Alina
