”Miten tollanen nuori ja
nätti tyttö on papiksi ruvennut?”
Tähän kysymykseen sain
viimeksi tänään töissä vastata. Kysymyksen esittäjä ei ollut suinkaan ainoa,
vaan viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut kuulla lukuisia tämän kaltaisia
kysymyksiä. Aina kysymys minut saa jollain tavalla hämmentymään, kun itselle
asia on itsestäänselvyys. Vanhemmat ihmiset eivät kuitenkaan ole tottuneet
näkemään alle 30-vuotiaita pappeja. Näihin kysymyksiin on aina kiva vastata,
vaikka tarinani ei olekaan mitenkään erikoinen: tavallisesta tapakristitystä
perheestä riparille ja seurakuntanuoriin, lukion uskontotunneilta teologiseen,
kutsumuksesta Lappeenseurakunnan vs. pastoriksi.
Pastori Niemelä olen
lempinimeltäni useille kavereilleni ollut jo vuodesta 2001, vaikka haaveeni
pappisvihkimyksestä ja pastorin tittelistä toteutui vasta 19. lokakuuta 2014.
Tuolloin Mikkelin tuomiokirkossa piispa minulta kysyi tahdonko minä ja minähän
tahdoin, siis papiksi. Miksi? Rakkaudesta Jumalaan ja rakkaudesta ihmisiin.
Pappeus ei ole pelkkä
ammatti, pappeus on enemmänkin elämäntapa. Nuori ja nätti olen enää hetken,
pappi toivottavasti koko lopun elämäni ajan. <3
kiitollinen, siunattu,
onnellinen #pastoriniemelä
