Mietteitä pääsiäisen edellä

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,

ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.

Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,

sinne puhkeaa virvoittava lähde,

ja sade antaa heille siunauksensa. Ps. 84: 6-7

Kirkkovuodessa elämme tällä erää pääsiäistä edeltävää suuren paaston aikaa, joka tuossa viime sunnuntaina oli puolivälissä. Huomaan tänäkin vuonna miettiväni että mistä kaikesta tässä paastossa olikaan kysymys. Tuntuu että paasto yllättää luterilaisen jotakuinnin yhtä herkästi kuin talvi yllättää autoilijan - joka vuosi.

Paastosta ensimmäinen ajatus monilla lienee on, että se on luopumista jostain. Turhan tai haitallisen karsimista – ja onhan se sitä(kin). Tähän liittyen törmää monenlaisiin eri paastopyrkimyksiin ja virityksiin. On erilaisia ruokapaastoja, somepaatoa (ymmärrän hyvin jos siis luet tämän vasta pääsiäsiaikaan) ja maailman pelastamiseen tähtäävää ekopaastoa – ja toivottavasti myös egopaastoa.

Toisaalta taas paasto on sellainen asia, ettei siitä ole syytä paljoa kuuluttaa, vaan ennemminkin sen tulisi pysyä ihmisen ja tämän Herran välisenä asiana.

Tänä vuonna en ole itse tullut miettineeksi juurikaan karsimisia, vaan ennemminkin sitä, mitä paastonaika voisi tuoda lisää. Ennen kaikkea ja ainakin itselleni tärkeimpänä pidän nyt keskittymistä olennaiseen. Sen palauttamista mieleen, mihin uskon, luotan ja toivoni perustan. Jos tässä kuluneen vuoden aikana on tullut liihoteltua johonkin hengellisiin sfääreihin, niin nyt on korkea aika palata aakkosiin – perusasioiden ja Jeesuksen ristin äärelle. Ja minusta tuntuu että tässä hetkessä tällainen paluu on todella tarpeen.

Ympärillemme tulleet pakolaiset ja jatkuva uskoomme kohdistuva kritiikki haastavat meitä, meidän rakkauttamme ja myös tietoisuutta taustastamme. Mainekas yleisradiomme on aloittanut uuden Yle Battle –formaatin julistaen että nyt loppuu öyhötys. Kyseisen ohjelman ensimmäinen teemasto koski uskontoa ja siihen liittyen toimittaja Venla Kokkonen julkaisi tekstin otsikolla ” Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista.”  (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/01/venla-kokkonen-maailman-pahuus-kumpuaa-uskonnoista) Kokkonen julistautui jutussaan  ateistiksi ja hyökkäsi uskontoja ja uskovia kohtaan hyvinkin kärkkäällä ja tökerölläkin tavalla. Ainakin minun oli hieman hankalaa havaita asiallista ja vastapuolen huomioon ottavaa argumentointia, jollaista Yle ehätti ohjelmaformaatin kuvauksessa lupailla. Tekstiä oli kieltämättä surullista lukea.

Kieltämättä tuossa Kokkosen vihaisessa kirjoituksessa on sellainen hyvä seuraus, että se on haastanut ja haastaa miettimään oman uskonsa perustaa ja merkitystä. Se on myös poikinut laadukasta kommentointia ja vastineita. Jos muuten kiinnostaa tutustua yhteen sellaiseen, niin kannattaa vilkaista tätä: http://vlimerkityksi.blogspot.fi/2016/03/vastine-venla-kokkoselle.html

Kokkonen kirjoittaa muun muassa: ”Jos edes hetken miettii miten paljon kuolemaa, kipua ja tuhoa uskonnot viljelevät, niin pitää olla hullu ja idiootti, että sellaisiin jumaliin uskonsa naulitsee.” Kaikkia uskontoja en osaa kommentoida, mutta näin kristityn näkövinkkelistä täytyy myöntää, että hullun hommaahan uskominen on, ainakin siinä mielessä kuin jo Paavali ehätti asiaa mutustella: 1.Kor.1:18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

 Kyllähän se, että Jumala itse syntyi ihmiseksi ja kuoli puolestamme sovittaen kaikki syntimme ja kantaen kelvottomuutemme, menee yli hilseen. – Mutta vielä tolkuttomammalta minusta tuntuisi koittaa taaperrella täällä maailmassa kristittynä ilman Jeesuksen ristintyötä, josta ilmenee Jumalan armo, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan.

 Jeesus Kristus, Elämän leipä, on edestämme murrettu. Tämä leipä on tullut osaksemme ja me saamme jakaa sitä edelleen eteenpäin, yhdessä ja hänen avullaan.

Josta juontuukin mieleen - Ennen kuin sain kutsun papin virkaan Sammonlahteen, olin hetken työttömänä ja jouduin täyttämään ties mitä kaavakkeita. Eräs niistä oli netti-cv, työnhakijan avoin ansioluettelo. Siellä piti valita erääseen lokeroon valmiiksi annetuista vaihtoehdoista,  että mitä toimialaa edustan. Koitin löytää annetuista vaihtoehdoista parhaiten sopivan:
… kirkollinen ala - ei löytynyt
…hengellinen työ – ei sitäkään
Sosiaalityö olisi ollut yksi vaihtoehto mutta sekin on vain pieni osa kokonaisuutta. Sitten se löytyi! - Toimialanani nettiCVssä lukee kalastustyö. Näin jälkeenpäin harmittaa että siellä olisi ollut valittava myös pelastustoimi…

 

Sanoma Jeesuksesta on iloinen asia!

  

- Tällaista tuumailee Tapio